Ilmattaren teknisestä hallinnasta vastaava TCM-päällikkö Seppo Hakola kertoo:
– Tuulivoimapuiston suunnittelun alkuvaiheessa teemme melumallinnuksen, jossa määritetään 40 dB:n melutason rajat voimalan ympärillä. Tämä on Pohjoismaissa normaali tuulivoiman meluraja. Mallinnuksen avulla saatua tietoa käytetään jatkosuunnittelussa, jotta varmistetaan, ettei melualueelle jää asuinrakennuksia. Voimalan välittömässä läheisyydessä melutaso voi luonnollisesti olla korkeampi ja vaihdella tuuliolosuhteiden mukaan, hän selittää.
Tuulivoimaloiden ääni jaetaan kahteen päätyyppiin: aerodynaamiseen ja mekaaniseen. Aerodynaaminen melu on siipien aiheuttamaa suhisevaa ääntä, kun tuuli kulkee roottorin lapojen yli. Sen voimakkuuteen vaikuttavat esimerkiksi lapojen muotoilu ja tuulen nopeus. Mekaaninen melu taas syntyy voimalan koneistosta, kuten generaattoreista ja vaihteistoista. Vanhemmat tuulivoimalat ovat yleensä meluisampia, kun taas modernit voimalat tuottavat vähemmän mekaanista melua.
– Toimittajiemme tarjoaman tuulivoimateknologian kehittyminen on mahdollistanut sen, että tuulivoimaloiden tehoa on voitu moninkertaistaa ilman, että melutaso on kasvanut, Hakola toteaa.
Yksi näistä teknologisista innovaatioista on siipien vortex-generaattorit. Nämä pienet laitteet kiinnitetään siipiin parantamaan aerodynaamista tehoa ilman melutason nousua. Myös voimaloiden ohjausautomatiikka kehittyy jatkuvasti, mikä parantaa voimaloiden hyötysuhdetta. Esimerkiksi lapakulmia säädetään yhä tarkemmin, mikä optimoi toiminnan ja vähentää melua.
– Me Ilmattarella valitsemme aina uusimmat mahdolliset voimalatyypit ja kaikki saatavilla olevat melua vähentävät lisävarusteet. Tarkastamme myös säännöllisesti lapojen kunnon droonikuvien avulla ja korjaamme mahdolliset vauriot, sillä vaurioituneet lapapinnat voivat lisätä melua, Hakola kertoo.
Tutkimukset kertovat: Infraäänellä ei vaikutuksia
Toinen tuulivoimaan liittyvä usein mainittu äänen laji on infraääni, joka tarkoittaa ääntä, jonka taajuus on alle 20 Hz, eikä se ole ihmisen korvin havaittavissa.
Infraäänen on yhdistetty muun muassa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, univaikeuksia, väsymystä, tinnitusta ja korkeaa verenpainetta. Tämän kritiikin vuoksi on tehty useita tutkimuksia ja analyyseja tuulivoimaloiden aiheuttamasta melusta. Esimerkiksi Suomen energia- ja ilmastostrategiaan 2030 sisältyvä raportissa “Infraäänialtistus ei selitä tuulivoimaan liitettyä oireilua” todetaan, ettei infraäänellä ole todettavissa olevia vaikutuksia ihmiseen. Raportin mukaan oireiden taustalla ovat todennäköisesti muut mekanismit.
Ruotsin luonnonsuojeluviraston Vindval-tutkimusohjelma kartoittaa perusteellisesti tuulivoiman vaikutuksia ihmisiin, luontoon ja ympäristöön. Ohjelman “Tuulivoiman vaikutukset ihmisiin” (Vindkraftens påverkan på människors intressen) -julkaisussa todetaan, että nykyinen 40 dB:n ohjearvo tuulivoimaloiden melulle on häiriöiden ja terveysvaikutusten kannalta perusteltu. Lisäksi siinä viitataan tutkimukseen, jossa haastateltiin 2400 tuulivoimaloiden lähistöllä asuvaa henkilöä Yhdysvalloissa, Saksassa ja Sveitsissä. Tutkimuksen mukaan häiriö- ja stressitasoihin vaikuttavat myös tuulivoimahankkeen kehitysprosessin koettu oikeudenmukaisuus sekä asukkaiden yleinen suhtautuminen tuulivoimaan.
Avoin viestintä ratkaisee
Vaikka tuulivoimaloihin liitettyjä oireita ei voida empiirisesti todistaa, ja huolimatta tuulivoimateknologian edistyksestä sekä kiireellisestä tarpeesta vähentää riippuvuutta fossiilisista ja uusiutumattomista energialähteistä, on tosiasia, että osa tuulivoimaloiden lähellä asuvista kokee haittaa ja häiriötä. Miten tästä edetään? Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen kommentoi:
– Yhteiskunnallisen hyödyn ja paikallisten asukkaiden kokemien vaikutusten tasapainottaminen on monimutkaista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka tuulivoimalat voivat aiheuttaa paikallisille muutoksia, ne ovat merkittävä panos puhtaaseen energiasiirtymään. Usein vastustus kumpuaa siitä, että ihmiset eivät koe tulleensa kuulluiksi. Siksi avoin vuoropuhelu ja paikallisyhteisön osallistaminen tuulivoimahankkeisiin ovat ratkaisevia. Kun paikalliset asukkaat voivat osallistua päätöksentekoon, me sähköntuottajana olemme valmiita mukauttamaan hankesuunnitelmiamme heidän toiveidensa mukaan. Autamme myös ymmärtämään, miten paikallistalous voi hyötyä hankkeesta, esimerkiksi kiinteistöverojen kautta – näin voimme edetä hankkeen kanssa, hän sanoo.
– Tämän vuoksi pidämme vuorovaikutusta sidosryhmien, kuten viranomaisten ja paikallisten asukkaiden kanssa, sekä yleisön kuulemista avoimissa tilaisuuksissa keskeisenä osana demokraattista prosessia ja työkaluna parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi. Järjestämme näitä tilaisuuksia kaikille hankkeillemme, vaikka laki ei niitä aina edellyttäisi. Siirtymä fossiilittomaan energiaan on ihmiskunnan historian suurin haaste, mutta se on otettava vastaan. Vaihtoehto on vielä pahempi.
WHO:n meluohjearvot (keskimääräinen melutaso)
Liikenteen melu:
Päiväsaikaan enintään 53 dB
Yöaikaan enintään 45 dB
Junan melu:
Päiväsaikaan enintään 54 dB
Yöaikaan enintään 44 dB
Lentoliikenteen melu:
Päiväsaikaan enintään 45 dB
Yöaikaan enintään 40 dB
Tuulivoimaloiden melu:
Päiväsaikaan enintään 45 dB
Ei erityistä suositusta yöaikaan matalan altistusriskiarvion vuoksi.
Tuulivoimaloiden melurajat Suomessa ja Ruotsissa
Suomi: Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015) todetaan, että asuintalojen ja loma-asuntojen läheisyydessä sijaitsevien tuulivoimaloiden melun enimmäistaso on 45 dB päivällä ja 40 dB yöllä.
Ruotsi: Ruotsin ympäristöviraston tuulivoimamelun ohjeissa todetaan, että ulkomelutaso ei saa asuintalojen kohdalla olla yli 40 dBA. Tämä koskee sekä vakituisia että loma-asuntoja.
Vertailu muiden äänilähteiden kanssa
20 dB: Kuiskiva keskustelu
40 dB: Tuulivoimaloiden enimmäismelu pohjoismaissa
45–60 dB: Astianpesukone
60 dB: Normaali keskustelu
70 dB: Pölynimuri
90 dB: Moottoripyörä
100 dB: Helikopteri
110 dB: Rock-konsertti
120 dB: Ambulanssin sireeni
130 dB: Suihkukoneen nousu
